Toukokuu 2011

28.–31.5.2011

SEMINAARISSA, joka pidettiin 11. maaliskuuta 2011, tutkimukseni tarkastettiin ja hylättiin. Hyväksymisen ehdoksi asetettiin tiettyjen korjausten tekeminen tekstiin. Työni ohjaajan kuluttajaekonomian professori Visa Heinosen ja kahden tarkastajan, tohtori Johanna Aution ja tohtori Tero Halosen tekemiä korjausehdotuksia tai oikeammin korjausvaatimuksia kertyi paljon[1]. Tarkastajat näkivät työn suurimmaksi virheeksi sen, että kodin taloustieteen ja kuluttajaekonomian suhde oli ymmärretty väärin. Tarkastuksen tuottamat kommentit voidaan koota yksisarakkeiseksi taulukoksi, joka hieman järjestellen saadaan mahtumaan kahdelle sivulle. Taulukon voi kuitenkin venyttää moninkertaiseksi lisäsarakkeilla ja kirjasinkokoa kasvattamalla. Lisäsarakkeisiin voidaan kirjata esimerkiksi tutkijan vastakommentteja ja näkemyksiä siitä, miten hän omaa tekstiään korjaisi. Kaksisarakkeinen taulukko vaati tilaa seitsemän sivun verran.

SEMINAARISTA on kulunut aikaa yli kaksi kuukautta. Maaliskuu 2011 meni sivu odotellessani tarkastaja Halosen lupaamia lisäkommentteja. Palkkatyö vei entistä enemmän aikaa huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella, koska huhtikuussa kuusipäiväisen yötyön oheen tuli lisäksi iltapäivätyö. Viikko 19 meni sitten ylimääräisestä työstä toipumiseen. Loppuraportin luonnoksen olin laatinut helmikuussa 2011. Luonnoksen hiominen käynnistyi varsinaisesti vasta toukokuun viimeisillä viikoilla. Loppuraportti tulee olemaan aivan uusi kirjoituskokonaisuus, vaikka työn ohjaaja, professori Heinonen vakuutti, ettei uutta työtä tarvita. Käytännössä, myöhemmin mainituista syistä, seminaarissa tarkastetusta työstä on mahdotonta korjaamalla muovata loppuraporttia. Kun uusi tekstiversio on siinä kunnossa, että sen voi luovuttaa jälkitarkastukseen, lähetän sen vain edellä mainituille tarkastajille. Työn ohjaaja professori Heinonen on ilmoittanut, ettei korjattua tekstiä tarvitse lähettää hänelle. Tarkastajat raportoivat hänelle tarkastusprosessin lopputuloksen.

Menossa oleva tarkastusprosessi jälkinäytöksineen on tutkimusprosessini kokonaisuuden loppuhuipennus. Tutkimusprosessi, joka kohdallani kesti yli kymmenen vuotta, alkoi vuoden 1999 viimeisten kuukausien aikana. Prosessin meneillään oleva loppuvaihe eli tehdyn työn tarkastus ulkopuolisten tarkastajien toimesta on sopiva aika myös tutkijan esittää oma arvionsa koko tutkimusprosessin tuloksista. Tutkimus on ollut nimittäin sen verran monitahoinen, ettei kaikille johtopäätöksille ole paikkaa suppeassa loppuraportissa, mutta nettisivustolleni päätelmiä mahtuu. Sivusto on suvaitseva myös sellaisia spekulaatioita kohtaan, joihin ohjaaja ja tarkastajat ottivat ehdottoman kielteisen kannan. Loppuraportin lukija voi siis halutessaan tutustua netissä myös eräisiin seminaarissa 11.3.2011 tarkastetun tutkimuksen tekstistä karsittuihin päätelmiin. – Sivustoni tulee nimittäin saamaan liitteen aseman loppuraportissa.

Loppuraportin perustana on kolme selvitystä, jotka tein kodin taloustieteen historiasta ja Elli Saurion elämänvaiheista. Näiden väliraporttien nimet ja valmistumisvuodet ovat seuraavat:

1. Kodin taloustieteen laitoksen toiminta 1946–72, 2008

2. Aineksia Elli Saurion elämäkertaa varten, 2008

3. Kodin taloustiede – taloustieteiden paradigmamuutoksen airut, 2010

Selvitykset ovat väliraportteja, koska niitä edelsi epälukuinen määrä alustavia kirjoitelmia ja loppuraportti perustuu niihin. Pidin tutkimustekstin luonnoksen yli viisi vuotta yhtenä kokonaisuutena eli tähtäsin yhtenäisellä luonnoksella suoraan yhteen loppuraporttiin. Tietoa karttui ja tekstikokonaisuus laajeni vähitellen niin monisivuiseksi, että osiin jakaminen kävi välttämättömäksi. – Tutkimuksen yleisenä työnimenä oli tutkimusprosessin loppuvaiheeseen asti ”Kodin taloustieteen sijoittuminen tieteen kenttään Suomessa”.

Väliraportit ovat aika pitkälle viimeisteltyjä ja kahdessa ensimmäisessä oikeakielisyys on tarkastettu. Tosin täydensin vielä tekstejä oikeakielisyyden tarkistamisen jälkeen. Toukokuussa 2011 väliraporttien asia on kesken sikäli, että kaksi ensimmäistä kirjoitelmaa ovat jo Kansallisarkistossa säilytettävän Elli Saurion yksityisarkiston jatkeena (viimeisiä kansioita) mutta kolmas, joka oli esillä seminaarissa 11.3.2011 ja hylättiin, odottaa vielä arkistoon liittämistään. Kolmas teksti täydentää ajallisesti valmistelevien tekstien sarjan ja puolustaa siten paikkaansa sarjan osana. Professori Saurion yksityisarkisto on jotakuinkin niukka käsittäen joukon sattuman oikusta säilyneitä papereita. – Muistettakoon, että professori Saurio ei itse toimittanut kotiarkistoaan pysyvään säilytykseen. Viranhoito jatkui syyslukukauden 1966 loppuun asti ja arkistoa tarvittiin opetuksessa ja tutkimuksessa. Lisäksi vaikea syöpäsairaus haittasi professorin toimia ja työt oli asetettava tärkeysjärjestykseen. Arkistointiasia oli sivuasioita. Professori Saurio menehtyi jouluviikolla 1966. Hän olisi jäänyt vuodenvaihteessa eläkkeelle. Oppilaista huolehtimista professori Saurio piti loppuun saakka erittäin tärkeänä. Viimeiset suoritusmerkinnät oppilaidensa opintokirjoihin hän antoi Diakonissalaitoksen sairaalassa joulukuussa 1966.

Tutkimusprosessini yksi hämmentävimmistä piirteistä on se, että loppuraportin on määrä mennä suoraan tarkastajille ilman että työn ohjaaja on siihen tutustunut. Nyt joku voisi kysäistä, eikö juuri loppuraportti ollut tarkastuksen kohteena seminaarissa 11.3.2011. Vastaus kuuluu: ”Ei”. Seminaarissa 11.3.2011 tarkastettiin loppuraportin sijaan väliraportti n:o 3. Olin jättänyt väliraportit 1–2 keväällä 2008 professori Visa Heinoselle nähtäväksi, jonka jälkeen aloin koota kolmatta ja tutkimuksen varsinaisen loppuraportin muotoilemiselle varsin tarpeellista selvitystä. Vaiheessa, jolloin kyhäsin siitä loppuraportin tai oikeammin loppuraportin korvikkeen, annoin sille nimeksi ”Kodin taloustiede – taloustieteiden paradigmamuutoksen airut”. Kun teksti seminaarissa hylättiin, se joutui takaisin väliraporttien joukkoon, minne tosiasiassa kuuluikin. – Kolmannen väliraportin tarpeellisuus käy ilmi alla olevasta hahmotelmasta, jossa kolme väliraporttia eli taustaselvitystä on asetettu aikajanalle sen mukaan, mihin osaan 1900-lukua kukin selvitys kohdistuu.

Nähdään, että selvitys n:o 3 täydentää ajallisesti selvitystä n:o 1. Selvitys n:o 2 on toisentyyppinen kuin muut, sillä se koskee professori Elli Saurion elämänkaarta (s. 31.12.1899 Nurmeksessa – k. 26.12.1966 Helsingissä). Selvitykset 1 ja 3 koskevat kodin taloustieteen historiaa. Ensimmäiseksi oli valmistunut selvitys n:o 1. Siinä olin kartoittanut kodin taloustieteen laitoksen toimintaa alkaen vuodesta 1946. Virka oli vt. professorin hoidossa 1946-1949. Professori Saurion virkakausi käsitti vuodet 1950-66. Havaitsin ongelmakohtia laitoksen toiminnassa. Kodin taloustieteeseen ei mm. syntynyt yhtään jatkotutkimusta professori Saurion kaudella. Eräät haastattelemani henkilöt pitivät jatkotutkimusten täydellisen puuttumisen mahdollisena syynä professori Elli Saurion hankalaa luonnetta. Professori Saurio halusi itse olla paras ja ensimmäinen tieteenalallaan ja ei sallinut kenenkään kehittyä vertaisekseen.

Aloin seuraavaksi käydä läpi Elli Saurion henkilöhistoriaa. Totesin, että professori Saurion luonne oli hänelle enemmän kunniaksi kuin häpeäksi. – Päättäväisyys, määrätietoisuus, vehkeilemättömyys ja poikkeuksellisen loistavat älynlahjat olisivat kunniaksi kenelle hyvänsä. Elli Saurion ura oli ollut pysyvästi nousujohteinen ja hän oli jo Suomalaisen Marttaliiton toiminnanjohtajana (1934–47) osoittanut oivalliset johtajanominaisuutensa. Häntä arvostettiin Marttaliiton piirissä. Järjestö kasvoi jäsenmäärällä mitaten ja talous oli vahva. Toiminnanjohtaja Saurio jäi rauhan tultua opintovapaalle tekemään väitöstutkimustaan. Kun filosofian tohtori Saurio sitten luopui Marttaliiton toiminnanjohtajan tehtävästä, työlle oli pätevä jatkaja. – Marttaliitto oli valtaisa organisaatio verrattuna pikkuruiseen kodin taloustieteen laitokseen, jonka professori Saurio vastaanotti kevättalvella 1950. Saurio oli kyennyt johtamaan suurjärjestöä joustavasti ja ansiokkaasti niin rauhan kuin sodan oloissa ja varsinkin kriisiaikana Marttajärjestön suuri yhteiskunnallinen merkitys korostui. Helsingin yliopistolla Saurion johtajankyvyt äkkiä ikään kuin katosivat. Kodin taloustieteen laitos kärsi resurssipulasta. Jatkotutkintoja ei valmistunut ja tästä johtuen professori Saurion työlle ei kasvanut jatkajaa omasta takaa. – Mietin, ettei kodin taloustieteen laitoksen toiminnan laatu voinut riippua yksinomaan professori Sauriosta. Laitos toimi avoimessa ympäristössä ja ympäristö vaikutti sen toimintaan. Alustava kartoitustyö eli käsikirjoitukset 1–2 olivat tarjonneet johtolankoja, joiden perusteella voi koettaa päätellä, kenen tai keiden intresseissä kenties oli ohjailla kodin taloustieteen laitoksen toimintaa.

Jännityksellä aloin keväällä 2008 tutkia aikaa, jolloin kotitaloustieteitä suunniteltiin ja niitä vuosia, jolloin Helsingin yliopistolla tehtiin kotitaloustieteiden perustamista koskevia aloitteita. Aloin toisin sanoen laatia taustaselvitystä n:o 3 ja kodin taloustieteen kiistelty asema yliopistolla rupesi hahmottumaan. Ilmeni, että taho, joka viime kädessä oli aikaansaanut yliopistollisen kotitalousopetuksen perustamisen, olikin ollut itse asiassa elintarviketieteiden laajentamisen ja sitä kautta elintarviketeollisuuden voimistamisen asialla. Kun professori A. I. Virtanen alkoi yllättäen voimakkaasti puhua kotitaloustieteiden perustamisen puolesta, ne myös perustettiin. Professori Virtanen oli Valion palkkalistoilla.

Kodin taloustieteen kiinteä ylimääräisen professorin virka perustettiin vuotta 1946. Virka oli ensimmäinen kotitaloudellinen professuuri Suomen yliopistolaitoksessa ja samalla ensimmäinen kotitalousprofessuuri koko Euroopassa. Filosofian tohtori Kaino Oksanen oli tehnyt vuonna 1930 ensimmäisen virallisen aloitteen yliopistollisen kodin taloustieteen perustamiseksi mutta otaksuttavasti myös tällä aloitteella on oma suunnitteluvaiheensa eli historiansa. Tieteellisen perustan aikaansaamista kotitalousalalle oli kenties kaivattu yhtä kauan kuin Suomessa oli koulutettu kotitalousopettajia eli vuodesta 1891.[2] Kun Suomessa 1970-luvulla siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja opettajakoulutus yleensä akatemisoitui, myös kotitalousopettajien koulutus tuli yliopistotasoiseksi. Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kotitaloustieteet oli luotu paljon aikaisemmin.

Kävi ilmi, että 1950-luvulla maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kotitaloustieteet tahdottiin siirtää Helsingin kotitalousopettajaopistoon sillä perusteella, että tästä opistosta kaavailtiin kotitalouskorkeakoulua. Suunnitelma kuitenkin kariutui. Pohjatyö oli ollut riittämätöntä. Asianosaisten etukäteinen informointi aikeesta oli ollut niukkaa. Aloin epäillä, että suunnitelma kotitaloustieteiden siirtämiseksi yliopiston ulkopuolelle oli olemassa jo kotitalousprofessuurien perustamisvaiheessa 1940-luvun lopulla. Mahdollisesti kotitalouskorkeakoulu oli ollut juuri kotitaloustieteiden perustajien ideoima – ja nopeasti ideoima. Tämä selittäisi sen, miksi sinänsä oivallinen aie kotitalousalan erityiskorkeakoulun luomiseksi kohtasi vastustusta  kotitalousväen piirissä. Kotitaloustieteet kun perustettiin Helsingin yliopistoon viime kädessä ei-kotitalousväkeen kuuluvien henkilöiden vaikutusvallan voimalla. Kotitalouskorkeakoulusuunnitelmasta ei keskusteltu riittävästi varsinaisen kotitalousväen kanssa. Sitä paitsi opistotasoinen oppilaitos ei ollut hetkessä muunnettavissa korkeakoulutasoiseksi – saati yliopistotasoiseksi. Alkuvaiheessa suunnitellun kotitalouskorkeakoulun opettajakunta olisi koostunut lähinnä maistereista. Kotitalousväen kärkijoukkoihin jo vuosikymmenien ajan kuulunut professori Elli Saurio vastustikin tiukasti kodin taloustieteen siirtosuunnitelmaa. Siirtosuunnitelma koski ensisijaisesti kodin taloustiedettä, sillä osa ravintokemiasta olisi pysynyt yliopistolla biokemiana. Ravintokemian professori Paavo Roine oli heti alussa 1940-luvulla muuttanut tieteensä kaksilinjaiseksi. Vain toinen linjoista oli kotitaloudellinen. Kun 1960-luvulla ei-kotitaloustieteellisestä linjasta muodostettiin oppiaine elintarvikekemia ja -teknologia, sen ympärille alkoi maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan kasvaa suuri elintarviketieteiden tiederyhmä.

Teollisuus on kasvanut Suomessa niin kuin muuallakin Euroopassa koko 1900-luvun ajan ja kasvu on ollut Suomessa erittäin voimakasta sotien jälkeen eli kotitaloustieteiden olemassaolon vuosikymmeninä. Teollisuus on vaurastunut kasvun myötä ja kyennyt toimimaan mm. yliopistollisen koulutuksen rahoittajana. Teollisuus on suosinut rahoituskohteina teollisuutta hyödyntäviä tutkimusaloja. Esimerkiksi sopii Helsingin yliopisto, jossa elintarviketieteitä alettiin vahvistaa elintarviketeollisuuden rahoituksella. – Valmistuneen elintarviketieteilijän on luontevaa siirtyä elintarviketeollisuuden palvelukseen. Yliopisto hyötyi ja teollisuus hyötyi mutta hyötyikö varmasti myös koko kansa? Sekä elintarviketieteiden olemassaolo että elintarviketeollisuuden olemassaolo ovat molemmat kaikelle kansalle eduksi, totta kai, mutta koituvaa hyötyä saattaa kasautua rajalliselle sektorille. Elintarviketeollisuuden edustajan kerrotusta kehityksestä keräämä taloudellinen etu voi olla huomattavasti korkeampi kuin satunnaisen suomalaisen siitä saama taloudellinen etu. Ajatus on ristiriidassa sen kanssa, että hyödyketuotannon kasvun sanotaan olevan koko kansan etu. – Bruttokansantuotteen kasvun sanotaan olevan koko kansan etu. Laskennallinen bruttokansantuote on rahatulo, jonka kansa saa työstään ja jonka se joko kuluttaa tai säästää. Ajan juoksulla tulot välttämättä tasapainottuvat käytön kanssa. Jos hyödyketuotanto saadaan kasvamaan, kasvaa yhteisen kansan tulo. Kansa vaurastuu. Kansan hyvinvointi kasvaa. Hyödyketuotannon kasvu tarkoittaa hyvinvoinnin kasvua. Näin uskotaan tai näin kansalle uskotellaan.

Kuviteltakoon, että elinkeinoelämän sektori X väittää tuottavansa markkinoille sellaista tuotetta eli sellaista hyvinvointia, että se sopii Sinunkin hyvinvoinniksesi ja on halukas myymään Sinulle johonkin tiettyyn hintaan tuottamaansa ja markkinoimaansa hyvinvointia. Teollisuus väittää toisin sanoen Sinun saavuttavan hyvinvoinnin heidän tuotteidensa avulla. Sinä olet satunnainen jokamies. Sinulla olisi hyvä olla käytettävissä yleispätevä keino tai kriteeri, jolla tutkia X:n lausumien väitteiden paikkansapitävyys kohdallasi. Tunteet ovat yleisinhimillisiä. Ihmiset asennoituvat tunteisiinsa kaikkialla samantapaisesti. Onnea tai onnellisuutta tavoitellaan ja kärsimystä kaihdetaan. Onnellisuus muistuttaa hyvinvointia siinä, että molempia pidetään tavoittelemisen arvoisina. Koska tunteita ei ole voitu mitata, niitä ei ole voitu ottaa esim. hyödykkeiden runsaudella mitatun tai määritellyn hyvinvoinnin kriteeriksi. Yksilön sisäsyntyistä onnellisuutta ei ole voitu asettaa ulkokohtaisen hyvinvoinnin vastapainoksi hyvinvoinnin ”tasapainoyhtälöön”. – Kansantaloustieteessä kansantalouden tasapainoa tutkitaan ns. tasapainoyhtälön avulla. Teoreettisessa yksilön taloustieteessä todellista hyvinvointia tutkittaisiin hyvinvoinnin tasapainoyhtälön avulla. Yksilön talous on pienin jakamaton inhimillisen talouden yksikkö. Hyvinvointiväitteet olisi testattava yksilön tasolla. Asiassa on ongelmia. Tunteiden mittaamisen ongelma on ollut yksi ongelma. Onnellisuuden tunteen merkitys hyvinvoinnin kannalta on toinen ongelma. Jos onnellisuuden mittaaminen osoittautuisi mahdolliseksi ja jos yksilön sisäisen onnellisuuden merkitys paitsi yksilön hyvinvoinnin myös koko hyvinvointiyhteiskunnan toteutumisen kannalta osoitettaisiin, kannattaisi monenkirjavat hyvinvointiväitteet todella testata omalla onnellisuudella.

– Seminaariesitelmässäni 11.3.2011 mainitsin kaksi eri vuosikymmenillä kirjoittanutta kulutustutkijaa: Leo Salovaaran ja Liisa Uusitalon. Salovaara käytti 50-luvun puolivälin professori Sauriolle jättämässään väitöskäsikirjoituksessa termejä ”subjektiivinen elintaso” ja ”objektiivinen elintaso”. Salovaaran keskeinen lähde oli H. E. Pipping. Uusitalo kirjoitti 1970-luvun lopulla kuluttajan sisältä tai ulkoa ohjautuvuudesta viitaten lähteeseen Riesman 1950. Riesmanin mukaan ulkoapäin ohjautuneisuus on nykyajan länsimaiselle persoonallisuudelle vallitsevin muoto. Jos rinnastan sisäisen onnellisuuden tunteen ja ulkoisen hyvinvoinnin, liityn ehkä Pippingin, Salovaaran, Riesmanin ja Uusitalon käymään kuvitteelliseen keskusteluun, jossa pitkällä aikavälillä on puhuttu yhdestä ja samasta reaalimaailman ilmiöstä tai ilmiökokonaisuudesta.[3]

SEMINAARISSA 11.3.2011 TARKASTETTIIN SIIS VÄLIRAPORTTI n:o 3. Tilaisuudessa oli läsnä noin 20 henkeä. Erään kuulijan läsnäolosta yllätyin mutta sitten lakkasin ihmettelemästä asiaa.

Olin lähettänyt kolmelle kotitaloustieteiden merkkihenkilölle kutsun seminaaritilaisuuteen. Kutsun saivat: kodin taloustieteen professori emerita Maire Honkanen, ravitsemustieteen professori emerita Maija Pekkarinen ja kodin teknologian professori emerita Aili Jokelainen. Professori Honkanen oli järjestyksessä toinen ja samalla viimeinen kodin taloustieteen kiinteään ylimääräisen professorin virkaan nimitetty henkilö. Apulaisprofessori Maija Pekkarinen oli valmistunut maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi pääaineenaan kodin taloustiede ja hän oli kaikkein pitkäaikaisin professori Saurion kaudella toimineista lukuisista assistenteista. Professori Jokelainen oli valmistunut maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi ravintokemiasta mutta hänellä oli arvosana myös kodin taloustieteestä. Luetellut kolme kotitalousprofessoria kiittivät kutsusta mutta eri syistä he eivät voineet saapua seminaaritilaisuuteen.

Eräs kotitalousprofessori saapui seminaaritilaisuuteen. Ravitsemustieteen professori emeritus Antti Ahlström (s. 1939) istui muistiinpanoja tehden aivan seminaariluokan takaosassa, korkeimmalla penkkirivillä. Professori Ahlströmin virkakausi oli alkanut vuonna 1977. Koska ravitsemustiede siirrettiin kotitalousaineiden tiederyhmästä soveltavan kemian ja mikrobiologian laitokseen vasta vuonna 1992, professori Ahlström oli varmasti kotitalousalan professoreita mutta kiinnostus, jota hän läsnäolollaan osoitti jonkun lehdenjakajan tekemää lisensiaatintutkimusta kohtaan ja hänen tarkkailijanasemansa salin takana kaikkien yläpuolella, tuntuivat oudoilta silloin kun tapahtuivat ja tuntuvat oudoilta yhä. Olisinkin taipuvainen ajattelemaan, että professori Ahlström oli läsnä työni ohjaajan professori Visa Heinosen ansiosta tai hänen takiaan. Vaihtoehdot eroavat toisistaan. Jos professori Ahlström oli paikalla professori Heinosen ansiosta, professori Heinonen oli kutsunut hänet ja professori Ahlström ystävällisesti, kollegan vuoksi, saapui paikalle. Jos professori Ahlström oli paikalla professori Heinosen takia, hän oli saapunut, koska halusi tietää, mitä seminaarissa tapahtui ja aivan erityisesti hän halusi seurata sitä, miten professori Heinonen hallitsi tilanteen. Oliko kollega Ahlström tai se kollegojen ryhmä, jota professori Ahlström edusti, antanut professori Heinoselle ohjeet, miten menetellä lehdenjakajan tutkimuksen suhteen? Epäilen, että näin on tapahtunut. Syystä, että ohjaajan suhtautuminen tutkimukseeni muuttui radikaalisti pari vuotta sitten, päättelisin, että professori Ahlström oli läsnä seminaaritilaisuudessa professori Heinosen takia.

Ohjaajan suhtautuminen tutkimukseeni muuttui radikaalisti rajoittavammaksi pari vuotta sitten ja olen tuuminut, että tästä suhtautumistavan muutoksesta voidaan ehkä päätellä jotain maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ominaislaadusta. On olemassa kaikkien ihmisolentojen muodostama inhimillinen yhteisö mutta koko tätä yhteisöä mainittu tiedekunta ei ehkä vielä palvele. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta palvelee ensisijaisesti rahoittajiaan myös tutkimuksillaan. Entä jos koko nykyinen Suomen yliopistolaitos palvelee ensisijaisesti rahoittajiaan?

Jokaisen kokema etu ehkä kasvaisi, jos kyselemätön alamaisuus vähenisi ihmisten joukossa. Professori Ahlström edustaa sitä tutkijoiden ja yliopisto-opettajien linjaa, joka teki kodin taloustieteen professori Elli Saurion viranhoidosta sietämättömän kujanjuoksun. Kodin taloustieteen laitoksen toimintaa vaikeutettiin resurssien pidättämisellä. Jatkotutkimusyritykset kaadettiin. Professori Sauriota ahdistettiin henkilönä. Viranhoito pyrittiin estämään. Sitä hankaloitettiin. Professorin maine murskattiin. Hänen henkilösuhteitaan turmeltiin. Saattaa jopa olla, että professori Saurio kuoli kiusanteon seurauksena ennen aikojaan. Syöpä sai edetä rauhassa. Professori Sauriota ei leikattu. Ehkä hän arvioi virkansa säilymisen epävarmaksi, eikä jäänyt sairaslomalle, vaan kantoi vastuuta oppilaistaan ja työstään virkakauden loppuun saakka. – Luulisi, että maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ensimmäisen naisprofessorin kärsimysnäytelmä on entisyyttä ja entinen on mennyt. On etsitty uusi tie. Ei, entisyys elää ja voi hyvin maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Se ilmaantui seminaarisaliin 11. maaliskuuta 2011 ja sen varjo viipyi salin kaukaisimman penkkirivin yllä.

Professori Antti Ahlström oli professori Paavo Roineen oppilaita. Professori Roine oli professori A. I. Virtasen oppilas, assistentti ja suojattikin tavallaan. Professori Virtanen loi ravintokemian viran, johon tohtori Roine sitten nimitettiin. Professori A. I. Virtanen oli Valion palkkalistoilla. Valio edusti elintarviketeollisuutta ja teollisuus kasvatti valtaansa. Kemia oli eräs käyttökelpoinen ase teollisuuden vallan kasvulle. Historia tuntee hyvinkin aggressiivisia vallanoton tapoja ja vallanhaluinen kasvattaa valtaansa myös uskollisia alaisia suosimalla. Kyselemättä uskolliset alamaiset toimivat aikoinaan inkvisiittoreina paavin laskuun. Sokea uskollisuus palkitaan Pohjois-Koreassa. Maisteri Ella Kitusen tutkimustyön ohjaajan sokea kuuliaisuus isäntävallalle saattoi tuhota Kitusen tutkimustyön ja urasuunnitelmat. Kitusen katoamisen vanavedessä katosi eräs tohtori Tauno Laine ensiksi Biokemialliselta tutkimuslaitokselta sitten koko elämästä, oman käden kautta.[4] – Suomen yliopistolaitoksen hiilijalanjälkien joukossa taitaa olla verijälkiäkin.
______________________________________________________________

TEKSTIN ALAVIITTEET

[1] Tutkimusprosessini jatkui kauan ja oli joskus raskasta aikaa. Tarkastajilta olisin toivonut myös positiivista kritiikkiä runsaan negatiivisen kritiikin lisäksi. Seminaarissa esillä olleesta tutkimuksesta (oikeastaan käsikirjoitus n:o 3) he sanoivat, että työ sisälsi kymmenen tutkimuksen ainekset. Otin arvion kiitoksena ja olin ilahtunut mutta saattoi se olla moitekin. Yhteensä kolmessa väliraportissa voisi siis olla 3 x 10 tutkimuksen aineksia ja ei ole välttämättä kiitettävää, että yhden tutkimuksen asemasta alkaa tehdä kolmeakymmentä tutkimusta.
Omasta puolestani olen otaksunut positiiviseksi asiaksi sen, että professori Elli Saurion muistoa kotitalous- ja taloustieteilijänä on yritetty elvyttää. Tutkimukseni ei tarvinne olla täydellinen, sillä harvat tutkimukset ovat täydellisiä ja paljon tutkimuksia valmistuu.
Kotitalous- ja kuluttaja-aiheisten tutkimusten alaviitteiden lähdelistoilta on käsittelyn kohteena olevasta aiheesta kirjoittanut Elli Saurio voinut hyvinkin joskus jäädä pois mutta tästä puutteesta huolimatta nuo tutkimukset ovat valmistuneet. – Luettelo löytämistäni Elli Saurion kirjallisista töistä sopisikin loppuraportin liitteeksi. Luettelo on ollut liitteenä laatimassani selvityksessä n:o 2 (Aineksia Elli Saurion elämänkertaa varten) mutta mahdollista on, että tarkastajat eivät ole Elli Saurion yksityisarkiston yhteyteen Kansallisarkistoon sijoitettuihin käsikirjoituksiini tutustuneet. Loppuraportin liitteineen he sen sijaan lukevat, kun ne heille toimitan.
Palaa tekstiin

[2]
Helsingin Kasvatusopillinen Keittokoulu (1891–1903), Helsingin Kasvatusopillinen Ruuanlaittokoulu (1904–13), Helsingin Kasvatusopillinen Talouskoulu (1914–49), Helsingin kotitalousopettajaopisto, yks. säätiö (1949–59), Helsin-gin kotitalousopettajaopisto, valtiolla (1959–75), Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kotitalousopettajan koulutuslinja (1975–90). (Lähde: Sysiharju, Anna-Liisa. 1995. Naisasian tytär – muuttuvien kotien tuki 1891–1990. Vuosisata kotitalousopettajien koulutusta Helsingissä. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 148).
Palaa tekstiin

[3]
Uusitalo, Liisa. 1978. Kulutuksen laadullisten piirteiden tutkimisesta. Sosiologia 2/1978, s. 93–101. – Leo Salovaaran tutkimuksista kerrotaan sekä väliraportissa n:o 1 että loppuraportissani, joka piakkoin lähtee tarkastajille.
Palaa tekstiin

[4]
Filosofian tohtori Tauno Laineen tapauksesta kerrotaan väliraportissa n:o 3. Pian tohtori Laineen lähdön jälkeen myös tohtori Henning Karström jätti Biokemiallisen Tutkimuslaitoksen. Tohtorit Virtanen ja Karström olivat pitkäaikaiset työtoverit. Heidän osuuksistaan AIV-säilörehun kehittämiseen on joskus käyty polemiikkia. Kahden kuuluisan tohtorin omat tutkimukset 30-luvulta osallistukoot heistä käytyyn keskusteluun. Virtanen vs. Karström, sinappiöljymenetelmä vs. konstitutiiviset ja adaptiiviset entsyymit. Ei hillitön vallanhalu vielä tee ihmistä kaikkeen kykeneväiseksi. Maisteri Kitunen oli saanut professori Virtaselta tehtäväksi tutkia tämän kehittelemää säilöntätapaa, sinappiöljymenetelmää, kotisäilöntää koskevissa tutkimuksissaan. Maisteri Kitunen havaitsi C-vitamiinin tuhoutuvan käytettäessä A.I.V. -menetelmää. Ns. sinappiöljymenetelmä olkoon aito näyte professori A. I. Virtasen tutkimuksista 30-luvulla. Hänen pitkäaikaisena työtoverinaan toimi tohtori Henning Karström. Lappalainen mainitsee tohtori Karström uraauurtavat keksinnöt: ”Aika, jolloin luotiin mm. AIV-menetelmä [- -] on ollut [- -] biokemian syntyaikaa maassamme. Tohtori Karströmin panos tapahtuneeseen kehitykseen on suuri ja korkeaksi arvioitava. Biokemian monilla aloilla hän on kyntänyt pysyviä jälkiä ja konstitutiiviset ja adaptiiviset entsyymit tulevat aina liittymään hänen nimeensä.” (Lähde: Lappalainen, Jukka-Pekka. 1989. Ihmisen itsekkyys on suuri ympäristön saastuttaja. Professori Henning Karström 90-vuotias. Helsingin Sanomat 10.5.1989, s. 20). – Muistettakoon lisäksi, miten elintarviketieteitä kehitettiin vuosikymmenien ajan kotitaloustieteiden resursseilla ravintokemian laitoksessa. Oliko tapa käyttää toisten työtä ja vieraita resursseja omaksi hyödyksi professori Roineen keksimä vai oliko hän omaksunut sen joltakulta?
Palaa tekstiin